lauantai 26. marraskuuta 2016

Maastakäsittelyä ja kipeä hevonen

Kävin keskiviikkona ratsastamassa Santulla toisen kerran. Olin tallilla ensimmäisenä ja aloin siivoamaan karsinoita. Meillä on siis Santun omistajan Virpin kanssa sopimus, että saan ratsastaa Santulla karsinoiden siivoamista vastaan. Virpi tuli myös pian tyttönsä kanssa tallille. Kun talli oli valmis, hain Santun sisälle hoidettavaksi.

Lähdettiin kentälle, Virpi tuli myös toisella hevosellaan. Tein ensin Santun kanssa maastakäsinharjoituksia ja huomasi kyllä, että sen kanssa ei ole tehty mitään vastaavaa aiemmin. Peruuttamiset ohjasta "vetämällä" ja takaosan väistöt menivät ihan hyvin, mutta taluttaminen ja siitä pysäyttäminen kääntymällä sekä peruuttaminen ohjia heiluttamalla olivat aivan toivottomia. Ja Santtuahan pitää siis riimustakin taluttaa niin, että naru on turvan ympärillä, tai se saattaa lähteä viemään omille teilleen.

En ollut kiristänyt satulavyötä tarpeeksi, niin sehän luiskahti kyljelle kun koitin nousta satulaan. Kun lopulta pääsin selkään, Santtu oli heti tosi äkäisen oloinen, potki ja välillä pukitteli. Tein sen kanssa pieniä kahdeksikkoja ja koitin pitää kiireisenä, välillä piti rauhoittaa menoa ihan yhden ohjan pysäytyksellä. Santtu kulki aina vähän aikaa nätisti, mutta aloitti pian uudelleen. Päätin tulla alas satulasta, koska ratsastuksesta ei tullut yhtään mitään. Taluttelin Santtua kentällä, ja kun Virpi sai hevosensa ratsastettua, hän kokeili myös ratsastaa Santulla. Santtu potki ja pukitteli myös hänellä ja Virpi sanoi että se on varmasti jostain kipeä.

Mentiin talliin ja Virpi alkoi käymään Santtua läpi. Lopulta kivun syy löytyikin, hännän alta! Sillä oli tullut isohko haava hännän yläosaan ja oikeanpuoleiseen pakaraan. Haava oli kyllä tosi ilkeän näköinen, eli ei ihme että Santtu käyttäytyi noin! Haavaan ei keksitty muuta selitystä, kuin loimen häntäremmi. Virpi puhdisti haavan ja hoidin Santun loppuun. Sovittiin että Virpi ilmoittelee sitten, kun haava on parantunut ja Santulla voi taas ratsastaa. Kyllähän tämä nyt vähän ärsyttää, kun vihdoinkin löydän taas itselleni liikutettavan, sille tulee heti haava. Mutta tällaisille ei mitään voi ja parempi vain antaa parantua rauhassa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Takaisin satulaan

Kerroin viime postauksessa, että aion laittaa Facebookiin ilmoituksen, jossa etsin uutta hevoskaveria. Vastauksia tulikin yllättävän paljon, seitsemän kappaletta. Ja yksi niistä oli muuten Allun omistajalta. Muutamille piti sitten jo sanoakin, että käyn ensin kokeilemassa muita ja jos mikään niistä ei nappaa, niin otan uudestaan yhteyttä. Yhteydenottoja tuli kyllä laidasta laitaan, osa oli tyytyväinen kun vain joku kävisi touhuamassa ja osa pyysi pientä maksua. Nyt saatte siis kunnon kilometripostauksen näistä hevosista, mitä kävin katsomassa. 

Kävin sunnuntaina 13pv. testaamassa ensimmäistä vaihtoehtoa. Kyseessä oli suomenhevosruuna, ja käytiin noin 45min maastolenkillä, jossa otettiin pätkä raviakin. Hevosen omistaja lähti kävellen mukaan. Hevonen oli mukava perusputte, joskin aika ahne ja päänarka. Tallilla oli myös hyvät, pelkästään hevosille tarkoitetut maastoreitit. Ja tunneillakin saisi käydä tämän hevosen kanssa.

Keskiviikkona kävin tutustumassa paikkaan, missä oli jopa kolme hevosta, joiden kanssa saisi touhuta. Iso kylmäveriruuna ja vanhempi ponitamma joilla saisi ratsastaa, sekä ic-tamma, jonka kanssa voisi touhuta maastakäsin. Hevosten omistaja pyörittää yksityistallia. Tämä talli oli kaikista kauimpana, näistä yhteyttä ottaneista. Tapaaminen jäi aika lyhkäiseksi, kun minä olin myöhässä koulun takia ja omistajalla oli jo kiire kakkukahveille. Katseltiin siis paikkoja, juteltiin ja rapsuteltiin hevosia. 
Santtu

Torstaina kävin tutustumassa toiseen sh-ruunaan, Santtuun. Se on ex-ravuri ja aika raaka vielä, asunut nykyisellä omistajallaan noin kuukauden. Kun menin tallille, omistaja oli tekemässä iltatallia tyttärensä kanssa. Minäkin sain heti talikon käteen ja eikun siivoamaan. Kun tallihommat oli tehty, haettiin Santtu tarhasta ja aloin hoitamaan sitä. Santtua on siis aiemmin hoitanut nuoremmat tytöt, niin se on oppinut vähän omia juttujaan, ja hoitaessa ja ratsastaessa huomasi kyllä että nyt testataan. Mentiin kentälle ratsastamaan ja omistajan tytär tuli myös kentälle ponin kanssa. Ratsastaessa Santtu oli virkeä, ja testaili ravin nostoilla, oikomalla, ja meinasi se kerran vaihtaa suuntaakin. Se oli kuitenkin hyväntuulinen ja alkoi kyllä mennä hyvin, kun huomasi ettei temput onnistukaan. Kaikenkaikkiaan siitä jäi tosi kiva fiilis, hevonen jossa on sopivasti haastetta. Lopetettiin kun saatiin molempiin suuntiin kunnolliset raviympyrät, ilman ryykäämistä ja oikomista. Niin ja Santun omistajalta piti heti kysyä, saisiko blogiinkin kirjoitella.

Viimeisimpänä kävin testaamassa lämminveriruunaa eilen iltapäivällä. Tämä hevonen asuu lähimpänä näistä vaihtoehdoista. Sen omistaja oli juuri laittamassa sille irtokenkää kun tulin. Kun kenkä oli paikallaan, katseltiin tallijuttuja ja alettiin sitten laittamaan ruunaa kuntoon. Heppa oli aika rauhaton, tai sillä on kuulemma vaan tyylinä pyöriä ja näpeltää suulla kaikkea. Mentiin ulos pimeälle ja jäiselle kentälle pyörimään. Tehtiin voltteja ja pari pysähdystä, hain vähän tuntumaa hevoseen, mutta ei siellä pystynyt paljoa tekemään kun oli niin liukasta. Lähdettiin vielä maastoon kävelemään, mentiin pätkä kävelytiellä ja sitten mentiin tien yli maastoon. Takaisin tullessa tuli rekkakin vastaan, mutta hevonen ei kyllä paljoa välittänyt. Hevonen oli ihan mukava varustaa ja ratsastaa, mutta muissa hoitotilanteissa tuntui olevan aika paljon poikkeuksia.

Odotin tätä viikkoa mielenkiinnolla ja vähän kauhullakin. Olen siis kuluneiden 8 kuukauden aikana käynyt ratsastamassa kerran, ja nyt piti sitten viikon aikana ratsastaa kolme hevosta! Hyvin kuitenkin kroppa jaksoi ja eihän me nyt mitään himotreenejä kyllä vedettykään.

Vaikka kaksi ensimmäistäkin tutustumista meni ihan mukavasti, niihin hevosiin ei kuitenkaan syntynyt mitään suurta kiinnostusta. Kerkesin ehkä vähän huolestua, että mistä minä nyt tiedän, että minkä valitsisin, kun ei tullut mitään suuria tunteita. Valinta oli lopulta yllättävän helppo. Jokainen kokelas oli kyllä mukava, mutta vain yksi herätti mielenkiinnon tosissaan. Ja tämä yksi on suomenhevosruuna Santtu. Se oli humoristinen ja vekkuli, ja kuten sanoin, sopivasti haastava. Olin yhtä hymyä koko ajomatkan takaisin kotiin. Laitoin omistajalle viestiä, ja menen tallille taas huomenna.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Härkää sarvista

Kuten blogin tauosta voi päätellä, en päässyt Allun vuokraajaksi. Sen jälkeen vähän väsähdin (heti alkumetreillä) tähän hevosen etsimistouhuun, ja jätin asian sikseen. Kuitenkin, nyt kun taukoa on noin 8kk ja joka viikko ajattelen tätä tilannetta, ajattelin ottaa härkää sarvista. En halua että minulle käy samoin kuin monille tutuille, että hevosharrastus vain hiipuu koulujuttujen ja muun arjen ympäriltä.

Nytpä siis raapustin Facebookiin uuden ilmoituksen, toivotaan että joku ottaa yhteyttä!

Täytyy myöntää, nyt on ollut usko koetuksella, nimittäin on sekin aika rasittavaa joutua kokoajan etsimään uutta hevoskaveria. Kuitenkin, hevoset on niin iso henkireikä ja hyvän olon lähde, ettei tästä harrastuksesta niin vain haluaisi luopua. Ja minulle kuitenkaan se ratsastus ei ole mikään pakollinen juttu, vaan ennemminkin mukava lisä. Pääasia on, että pääsee tallille puuhastelemaan. Täytyy siis toivoa, että nyt löytäisi pysyvämmän kaverin.

Näkkärin kanssa 12/2013
EDIT 14:50
Nyt on kaksi tapaamista sovittu, huomiselle ja keskiviikolle, taidan alkaa peseen tallivaatteita!